Löysin täältä muitakin syömishäiriöisiä ja siis etenkin bulimikkoja, joiden kanssa voin vaihtaa ajatuksia.. Tai no jollen vaihtaa ajtuksia niin ainakin lukea heidän kokemuksiaan. Tieto siitä ettei ole yksin helpottaa, totisesti!

Tänään on siinä mielessä hyvä päivä, että ensimmäistä kertaa sain sanotuksi ystävilleni, etten tule heidän mukaansa syömään siksi, että mua ahdistaa koko syömishässäkkä. Että liityn seuraan sitten, kun syömisvaihe on ohitettu ja siirrytää juomiseen.. :)

Musta on pitkään tuntunut niin pahalta (no tuntuu tietysti edelleen), että olen niin yksin tämän asian kanssa. Se häpeän määrä on valtava.. Miten kertoa ihmisille, että syö valtavat määrät ja oksentaa joka päivä? Tai jollen nyt joka päivä niin ainakin joka toinen päivä. Ja, että niin on jatkunut kohta kolme vuotta. Ja että sitä ennen en oikeasti koskaan ollut parantunut anoreksiasta, vaikka kaikki luulivat niin. Ja että sairaus on saanut minusta yliotteen. Että pelkään kadottavani itseni, katoavani kokonaan, menettäväni identiteettini, jos joskus paranen. Miten sellaista voi kertoa?