Varmasti olen. Siis hullu. Varsinkin iltaisin olen täysin vakuuttunut siitä. Ahmimisrumba, oksennus ja illan kaksi viimeistä tupakkaa.. Ja hoen mielessäni: "Kyllä ihminen osaa olla hullu."

Sanoihan O:kin niin.."Terveet ihmiset eivät käy terapiassa."

Ahdistaa niin vimmatusti. Koulun kanssa olen täysin hakoteillä.. Ensimmäinen työharjoittelu sentään meni ihan hyvin, kun vaan teki työtä pelkästä tekemisen ilosta. Eipähän tarvinnut ajatella itseään ja ongelmiaan! Ja sai olla hyödyksi, auttaa tarvitsevia ja kokea tekevänsä jotain merkittävää. Mutta sitten jatkui taas koulu... Arki. Ne vähät tunnit jotka jaksan istua koulussa, kuluvat omien asioiden pyörittelyyn... Ainaiseen miettimiseen siitä, että mitä minun pitäisi tehdä, mitä minä haluan, miksi olen tälläinen, miksen pysty, miksen jaksa, miksi niin ja miksi näin. Miksi miksi miksimiksimiksi? EN MINÄ TIEDÄ!